Harjoittelun teoriaa ja filosofiaa

 

Sisäisen harjoittelun kolmijalka

 

Kaikki sisäinen harjoittelu perustuu seuraavan ns. kolmijalan periaatteeseen:

 

1. Keho.

- Kehon asento ja/tai liike vaikuttaa hengitykseen ja mieleen.

 

2. Hengitys.

- Hengitys vaikuttaa kehoon ja mieleen.

 

3. Mieli.

- Mieli vaikuttaa kehoon ja hengitykseen.

 

Esim. kun mieli on pelästynyt, se heijastuu kehoon yleensä jännityksinä ja hengitys voi muuttua pinnallisemmaksi ja nopeammaksi.

Tai kun keho rentoutuu syvästi rentoutusharjoituksen ansiosta, hengitys syvenee ja tasoittuu ja mielikin rentoutuu. Voimakkaan fyysisen rasituksen, kuten juoksun aikana hengitys muuttuu automaattisesti ns. käänteiseksi hengitykseksi, jolloin vatsa supistuu sisään hengityksellä ja rentoutuu ulos hengityksellä. Myös mieli on erilaisessa tilassa, kuin esim. edellisissä esimerkeissä. 

  

Muita harjoittelun periaatteita voidaan jaotella seuraavanlaisesti:

 

Dynaaminen ja staattinen:

 

1. dynaaminen harjoittelu tarkoittaa Qi:n ohjaamista kehon ja mielen liikkeen avulla.

 

2. staattinen harjoittelu pyrkii kehon ja/tai mielen liikkumattomuuteen. Voi olla, että keho on lähes liikkumaton, mutta mieli on hyvin aktiivinen ja sisäinen liike ja virtaus voivat olla voimakkaita. Tai mieli on liikkumaton, mutta keho on liikkeessä. Kolmannessa vaihtoehdossa sekä keho, energia, että mieli etenevät kohti liikkumattomuutta.

 

Staattista harjoittelua voidaan tehdä seisten, istuen tuolilla, istuen maassa ns. luonnollisessa asennossa, lootus asennossa, tai makuulla.

 

Sisäinen ja ulkoinen:

 

1. lähestymistapa on ulkoinen. Qi:hin vaikutetaan pääasiallisesti kehon liikkeillä, hieronnalla ja taputtelulla. Tämä tapa on useimmille helpoin oppia ja ymmärtää harjoittelun alkuvaiheessa. Tätä kautta vaikutetaan pääosin pinnallisempaan osaan, kuten lihas-jännelinjoihin, akupisteisiin (xue), meridiaaneihin (jing) ja kanaviin (mai). 

 

2. tapa on sisäinen. Qi:hin vaikutetaan ja sitä ohjataan suoraan mielellä. Kiinassa tästä käytetään termiä ”Yi Nien”. Yi nien käsittää mielen tahdon ja intention, eli aikomuksen (Yi) käytön, huomion keskittämisen ja ohjaamisen, sekä mahdollisesti mielikuvien käyttöä. Tätä kautta päästään paremmin vaikuttamaan suoraan syvimpiin osiin, kuten ala-, keski-, sekä yläkenttään tai kolmeen dantieniin, keskikanavaan, zang-fu- elimiin ym.

  

Sisäinen harjoittelu alkaa usein ulkoisesta ja etenee sisäiseen. Kun molemmat on sisäistänyt hyvin, ne voidaan myös yhdistää.

 

Kontrolloitu ja ei- kontrolloitu, eli spontaani:

 

1. kontrolloidussa tavassa olemusta pyritään tietoisen hallinnan kautta ohjaamaan määrätyllä tavalla.

 

2. ei- kontrolloidussa, eli spontaanissa tavassa keho, energia ja mieli saatetaan tilaan, jossa liike nousee esiin spontaanisti. Tällöin tietoinen kontrollointi pyritään minimoimaan.

 

Harmonia ja ristiriita:

 

Normaalisti kaikessa liikkeessä vaikuttaa voima ja vastavoima, eli ristiriita. Tässä tarkoitetaan periaatetta, jossa mielellä luodaan tahdon alaisesti voima, joka on

 

1. kehon liikkeen suuntainen, eli sama, mihin tuotetaan fyysistä voimaa, eli harmoninen.

 

2. vastakkainen/jarruttava suhteessa kehon liikkeeseen, eli ristiriitainen. Tämä tapa vastaa fyysisesti vastusharjoittelua, jossa keho työskentelee vastusta vastaan (esim. voimaharjoittelu kuntosalilla), mutta voiman tuottoa ei eristetä pienille lihasryhmille, vaan se on rentoa ja kokonaisvaltaista. Tämä harjoittelu tuo kehon ja mielen yhteen ja harjoittaa mieltä ja Qi:tä samalla. Tässä tavassa luodaan usein mielikuvaa hyödyntäen tunne voimasta, jota vastaan keholla työskennellään. Esim. seistään zhan zhuang- asennossa ja kuvitellaan suuri puunrunko kehoa vasten ja käsivarsien väliin, ikään kuin puuta rennosti halattaessa. Kuvitellaan, että puu alkaa kaatua yhteen kuudesta pääsuunnasta; eteen, taakse (kohti kehoa), vasemmalle, oikealle, vajoaa alaspäin tai nousee ylöspäin. Kun keho pysyy kokonaisvaltaisesti rentona, harjoittelija voi alkaa tuntea ikään kuin puun, joka kaatuu kuviteltuun suuntaan. ”Puuta” pidetään paikallaan kokonaisvaltaisella voiman tuotolla, eli tunnetaan kuinka se pyrkii kaatumaan, mutta koko vartaloa hyväksi käyttäen estetään sitä kaatumasta. Edellä mainittu menetelmä on tyypillinen Yi Quan:issa, yhdessä kung-fu:n sisäisistä tyyleistä.  

  

Liikelähtöisyys:

 

Liike voi alkaa eri tavoin. Puhutaan liikelähtöisyydestä. Kehollisella tasolla se tarkoittaa sitä, että joku tietty kehon osa liikkuu ennen muita osia ja liike-energia välittyy rennon kehon muihin osiin saaden myös ne liikkeelle. Kokonaisvaltaisessa liikelähtöisyydessä koko keho lähtee liikkeelle yhtä aikaa. Yleensä pyritään siihen, että kun yksi osa kehosta liikkuu, myös muut osat liikkuvat.

Harmonisessa liikkeessä liike voi lähteä mielen Yi nienistä, joka ohjaa Qi:tä, joka puolestaan ohjaa Li:tä, eli fyysistä kehoa.

 

Nämä eri tavat sisäistettyään harjoittelija voi yhdistää niitä monin eri tavoin. Esimerkkinä menetelmä, joka on spontaani, dynaaminen ja harmoninen, ja jossa ulkoinen liike voimistaa sisäistä - ja yhtälailla sisäinen liike voimistaa ulkoista liikettä.